Kaiken varalta.

Ajattelen usein kaikkein pahimman tapahtuvan ja olen nuoresta asti omannut suhteellisen suuren repertuaarin tavaraa lääkekaapissani ja ensiaputarvikkeissani.

Vai onko liioiteltua, että pelkästään ideal siteitä on toistakymmentä erikokoista rullaa, steriilitaitoksia puolenkymmentä, haava sekä kinestesia teippiä niitäkin muutama rulla... jne ?  Omasta mielestäni, ei tietenkään. Jos niitä ei olisi vähintään jonkun nilkka nyrjähtäisi. Johon tottakai asiaan kuuluvasti, kylmäpakkauksia on kaksi koko ajan kylmässä. Lämpögeeliä niin ikään, sillä mikään ei ole pahinta kuin öisin särkevät lihakset, joita nyt ei koko talvena ole ollut, mutta hei, eihän sitä ikinä tiedä. 

Mitä sitten lääkkeisiin tulee, niin särkylääkkeitä tässä taloudessa on pakostakin kahdet eri kaliiperin napit. Toinen ei voi syödä parasetamolia lainkaan, ja toiselle ei käy muu kuin parasetamoli. No sehän tietää, että kaapissa on niin ikään Buranat ja Panadolit, ja flunssapulvereista lähtien, kaikki kaksin kappalein, eri mallia. Lisäksi purkkikaupalla eti tarkoituksiin olevaa tablettia, pulveria ja litkua. Yskänlääkkeistä ummetukseen. 

Ja mökillä on tietenkin omat tavaransa. Eihän sitä ikinä tiedä, koska puukko, kirves, vasara, menee ohi ja silloin tarvitaan sitten tositoimia, jotta sieltä periferiasta päästään lähimmälle lääkäriasemalle.

On kuitenkin yksi asia, joka on aina loppu eikä sitä ikinä muista hommata lisää. Ja se on laastari. Ihmettelen kuitenkin suuresti minne ne katoavat, sillä ei meillä nyt niinkään haavoja tule, eikä niitä roskiinkaan ole laitettu. Onko meillä joku, joka syö niitä, vai minne ihmeeseen tässä talossa aina kaikki laastarin joutuu. Tämä tuli taas kerran todistettua, kun aloin pakkailla reissuun tarvittavia ensiapuvälineitä mukaan. Kyllä, minä otan aina, ja korostan AINA mukaan kaiken varalle, sidostarpeet, laastarit, ja lääkerepertuaarin, sillä olen karvaasti elämässäni oppinut, että kun niitä ei ole mukana niitä sitten ainakin tarvittaisiin ja minä en pidä pahana,että kannan kaiken käyttämättä takaisin, kuin se että laukataan ympäri saarta etsimässä auki olevaa apteekkia josta voisi ostaa edes jotain vammaan/oloon helpottavaa. 

Varmuus ennen kaikkea. Hyvää torstaipäivää!