Olen aina ollut liikkuva ihminen. Ja minä, jos kuka olen hyppinyt lajista toiseen, ja tympääntynyt jokaiseen yhtä nopeasti. Siksi olenkin todennut,että mitään kuntosali höpönlöpö jäsenyyksiä tälläisen kolmenpäivän pikaliipparin on aivan turha lähteä ottamaan, koska "ei vaan jaksa" enää viikonpäästä.
Lajikirjo on ollut mittava, aina tanhusta ja baletista, sählynkautta squashiin ja ratsastukseen. Näistä viimeksi mainitussa pysyin useita vuosia, mutta sitten sekin jäi. Lompakko kun sanelee sen, mitä harrastaa.
Yksi laji on kuitenkin ollut minulla tässä rinnalla vajaan kymmenisen vuotta. Juoksu. Se ei vaadi kuin hyvät kengät ja sykemittarin ja ne kulkevat haluttaessa mukana minne vain. Kenkämyyjä tänään liikkeessä sanoi, kun puhuin huomenna alkavasta lomastani, että eikö olisikin hyvä tästä ottaa pari matkalle mukaan, mikäs sen hienompaa kuin siellä juosta. No, tota... ei! Kenkiä en ostanut, mutta hintahaarukan vuoksi (en sanonut sitä yliystävälliselle myyjälle) minä sinne tosin menin. Haitari on laaja. Aina 69- 200euron väliin löytyy lenkkari jos vaikka ja millä vaimenteella. Itsehän ajattelin, että parinsadan euron tossut jo liki hakevat sinut sohvalta juoksemaan. Ajatus on kuitenkin päästä alle 100euron. Siinä sovitellessani yber hintavia lenkkareita jalkaani, alkoi jo tuntua siltä,että tänään kaivan vanhat uskolliset ystäväni esiin ja käyn pyrähtämässä lenkin. Eihän sitä tiedä, vaikka ne pääsisivätkin reissuun mukaan. Aurinkorannalla juostu aamulenkki, ei kyllä oikeasti kuulosta huonolta.
Lenkkeilyn täyteistä perjantaipäivää ja hyvää viikonloppua!
Blogi hiljenee noin viikoksi, mutta palaan asiaan uusien tuulien kera. Siihen asti, aurinkoisia päiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti