Eilen taivas oli horisontissa uskomattoman kauniin värinen. Purppuraa, tummaa liilaa ja oranssia hehkua kohdalla jossa aurinko vielä kajasti hehkua taivaalle. Siinä ajaessa sitä havahtuu, että totta tosiaan juhannus kolkuttelee ovelle. Tänäkin juhannuksena ajattelin valvoa niin kauan kuin silmät suinkin auki pysyvät.
Mökillä, saunan edessä aukeaa huikea näkymä. Lampi on useimmiten peilityyni. Joutsen pariskunta lipuu arvokkaasti kohti omaa pesäänsä ja tiirojen mekastus on vaihtunut käen kukkumiseen. Vesikirput sinkoilevat vedenpinnalla ja siellä täällä kalat hyppivät napsien niitä suihinsa. On hetki jolloin mikään mahti maailmassa ei voi rikkoa sitä hiljaista rauhaa mitä luonto viestii. Siinä ei haittaa hyttysen pistot, eikä kutina. Siinä istuu ihmetellen kaikkea kauneutta ympärillään. Vaikka tämä maa on jatkuvassa myllerryksessä milloin mistäkin sote/vero/lama keskusteluista kukaan tuskin voi väittää, että se ei olisi kaunis. Kaunein mitä me tiedämme. Jokaisen meistä oikeus on tallustaa tämän uskomattoman kauniin maan kaduilla, metsissä, järvien rannoilla ja soilla. Melkeimpä missä ikinä haluammekaan. Ja luonto, onhan se vieläkin puhdas. Vai tiedätkö jotain ihanampaa tuoksua, kuin metsä sateen jälkeen?
Yötön yö, tuo jokavuosi eteemme sen, minkä vuoksi tätä maata on syytä rakastaa. Ja jos sataa rakeita. sekin kuuluu meillä täällä asiaan. Kirmataan sekaan, kiljutaan ja napataan käteen. Ja jos on tyyntä ja tyventä, hiljennytään sen kauneuden eteen. Yö, joka ei pääty ennenkuin auringon valo jälleen kajastaa.
Jaksetaan vielä hetki ja sitten se on jälleen täällä. Yksi Suomen kauneimmista hetkistä!
Aurinkoista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti