Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.

Aivan jokainen meistä muistaa nuo säkeet. Kuinka niitä ensin ala-asteella laulettiin mukana täysin palkein ja yläasteella hädin tuskin huulia liikutellen. Ja näin sitten kun niistä kouluista on aikaa sen parikymmentä vuotta sitä ajattelee aina lämmöllä kun kuulee nuo säkeet.
Se tiesi kirmaamista kesään. Se tiesi voikukkaseppeleitä, ystäviä, naurua, ja iloa. Se tiesi vapautta.
Kesälomat loppuivat, ja tuli kesätyö. Aamuheräämisiä, väsyneisyyttä, rutiineja. Se tiesi aikuisuuden kolkuttavan ovelle. Se antoi ymmärtää, että lapsuuden kesät, olisivat poissa. Ikuisesti.

Kun nyt kuljin lenkillä ja katselin iloisia nuoria valkoiset lakit kutreilla ja puvuntakit siististi harteilla mietin, että taas yhdet ihmistaimet ovat kasvaneet aikuisuuteen. Lapsuuden onnelliset kesät päättyvät. Alkaa aikuisuus, jossa on kiire, jossa on tavoitteet ja normit. Jossa aikaa onnellisuuteen ja sen vaalimiseen on vähän.

Mitäpä jos palataan tänä kesänä yhdessä lapsuuteen. Nauretaan silmät kyynelissä, voikukkaseppeleet kutreilla niin, että mahanpohjaa kipristää. Ollaan onnellisia, ollaan vapaita, kunnes arki meidät jälleen mukanaan vie, kohti aikuisen ihmisen normaalia elämää.

Kaunista viikkoa, ja mitä parahinta kesää! :)