Puutarhuri

Pahoitteluni, mutta työ vie nyt kertakaikkiaan kaiken ajan ja mehun ihmisestä,että blogi meinaa ihan näivettyä.
Muttei anneta niin käydä. Mutta sitten siihen asiaan.

Olen huomannut, että minussa asuu melkoinen puutarhaihminen. Sen taas sain ilmi siten,että huomasin levitteleväni kalkkia pihaan kun minun käytännössä piti olla vetämässä parempaa päälle ja suuntaamassa töihin. Olen lukenut postin kantamat katalogit hiirenkorville syödessäni aamiaista, lounasta tai iltapalaa ja laskenut viikkoja joko voisi idättää siemeniä.
Otinkin sitten varaslähdön ja nyt minulla (no eihän ne ensimmäisiä olleet) on kolmet köynnökset itämässä.
Ihastuin viimevuonna niin kovin tuoksuherneeseen,että sitä ostin jo syksyllä varastoon. Samoin mustasilmäsusannaa, köynnöskrassia ja aika montaa muutakin.
Kokeilin tomaattia viime vuonna ja koska olen kuitenkin kesällä niin paljon poissa kotoa päätin,että tänä vuonna yritän päästä helpommalla ja istutan vain kukkia. Saapa nähdä kuinka käy.

Aurinkoista viikonloppua!

Terveisiä Teneriffalta

Lomat on tältä talvelta pidetty. 

Kohteesta riittäisi pitkältikin kerrottavaa, mutta tyydyn toteamaan, että haluan mennä uudelleen.

Kuten Norpan blogista ennen matkaa luin moneen kertaan, Teneriffaa pidetään aivan turhaan "pakko mennä kun ei muuta saanut" maana. Se on erittäin viehättävä, siisti, lämmin ja ystävällinen maa jossa takuulla riittää jokaiselle jotakin. Eläkeläiset eivät ole väärässä sen tulin todistaneeksi monen monta kertaa. Jos he jostain pitävät ja sitä sinulle suosittelevat mene ja tutustu. Kertaakaan en pettynyt. 

Ja jokaiselle jotakin todella on sitä. Lapsille on eläintarhaa, vesipuistoa, apinapuistoa, papukaijapuistoa, hotellien kerhoja, leikkipaikkoja vaikka kuinka monta ja hyvin hoidettuja. Aikuisille on aina kalastuksesta, mönkijäretkien kautta patikointiin ja muuhun urheiluun ja retkiin joita on niin paljon, että menee aivan sekaisin tarjonnasta. Ja varttuneempaa väkeä ei ole jätetty huomioimatta heitäkään. Leveät moitteettomassa kunnossa olevat kävelytiet suorastaan huutavat heitä köpöttelemään päivisin aurinko varjojen alle viinilasin ääreen hienoissa hellehatuissaan. Ja jos heillä vain virtaa riittää, retkiä on edelleen vaikka millä mitalla. 

Ja pakkohan ei kenkään ole minnekkään lähteä. 

Suosittelen, lento on kivuton 6h, ja hotelleja on jokaiselle kukkarolle sopivia. Jos olet vielä pysynyt poissa tuolta upealta vulkaaniselta saarelta, nyt on korka aika lähteä, tai alkaa säästää ensin talven matkaa varten. Kerrothan sitten, mitä pidit. 

Huomenna kerronkin sitten aivan eri asioista. 

Pirteää keskiviikkoa! 

Tossua toisen eteen.

Olen aina ollut liikkuva ihminen. Ja minä, jos kuka olen hyppinyt lajista toiseen, ja tympääntynyt jokaiseen yhtä nopeasti. Siksi olenkin todennut,että mitään kuntosali höpönlöpö jäsenyyksiä tälläisen kolmenpäivän pikaliipparin on aivan turha lähteä ottamaan, koska "ei vaan jaksa" enää viikonpäästä.

Lajikirjo on ollut mittava, aina tanhusta ja baletista, sählynkautta squashiin ja ratsastukseen. Näistä viimeksi mainitussa pysyin useita vuosia, mutta sitten sekin jäi. Lompakko kun sanelee sen, mitä harrastaa.
Yksi laji on kuitenkin ollut minulla tässä rinnalla vajaan kymmenisen vuotta. Juoksu. Se ei vaadi kuin hyvät kengät ja sykemittarin ja ne kulkevat haluttaessa mukana minne vain. Kenkämyyjä tänään liikkeessä sanoi, kun puhuin huomenna alkavasta lomastani, että eikö olisikin hyvä tästä ottaa pari matkalle mukaan, mikäs sen hienompaa kuin siellä juosta. No, tota... ei! Kenkiä en ostanut, mutta hintahaarukan vuoksi (en sanonut sitä yliystävälliselle myyjälle) minä sinne tosin menin. Haitari on laaja. Aina 69- 200euron väliin löytyy lenkkari jos vaikka ja millä vaimenteella. Itsehän ajattelin, että parinsadan euron tossut jo liki hakevat sinut sohvalta juoksemaan. Ajatus on kuitenkin päästä alle 100euron. Siinä sovitellessani  yber hintavia lenkkareita jalkaani, alkoi jo tuntua siltä,että tänään kaivan vanhat uskolliset ystäväni esiin ja käyn pyrähtämässä lenkin. Eihän sitä tiedä, vaikka ne pääsisivätkin reissuun mukaan. Aurinkorannalla juostu aamulenkki, ei kyllä oikeasti kuulosta huonolta.

Lenkkeilyn täyteistä perjantaipäivää ja hyvää viikonloppua!

Blogi hiljenee noin viikoksi, mutta palaan asiaan uusien tuulien kera. Siihen asti, aurinkoisia päiviä!

Kaiken varalta.

Ajattelen usein kaikkein pahimman tapahtuvan ja olen nuoresta asti omannut suhteellisen suuren repertuaarin tavaraa lääkekaapissani ja ensiaputarvikkeissani.

Vai onko liioiteltua, että pelkästään ideal siteitä on toistakymmentä erikokoista rullaa, steriilitaitoksia puolenkymmentä, haava sekä kinestesia teippiä niitäkin muutama rulla... jne ?  Omasta mielestäni, ei tietenkään. Jos niitä ei olisi vähintään jonkun nilkka nyrjähtäisi. Johon tottakai asiaan kuuluvasti, kylmäpakkauksia on kaksi koko ajan kylmässä. Lämpögeeliä niin ikään, sillä mikään ei ole pahinta kuin öisin särkevät lihakset, joita nyt ei koko talvena ole ollut, mutta hei, eihän sitä ikinä tiedä. 

Mitä sitten lääkkeisiin tulee, niin särkylääkkeitä tässä taloudessa on pakostakin kahdet eri kaliiperin napit. Toinen ei voi syödä parasetamolia lainkaan, ja toiselle ei käy muu kuin parasetamoli. No sehän tietää, että kaapissa on niin ikään Buranat ja Panadolit, ja flunssapulvereista lähtien, kaikki kaksin kappalein, eri mallia. Lisäksi purkkikaupalla eti tarkoituksiin olevaa tablettia, pulveria ja litkua. Yskänlääkkeistä ummetukseen. 

Ja mökillä on tietenkin omat tavaransa. Eihän sitä ikinä tiedä, koska puukko, kirves, vasara, menee ohi ja silloin tarvitaan sitten tositoimia, jotta sieltä periferiasta päästään lähimmälle lääkäriasemalle.

On kuitenkin yksi asia, joka on aina loppu eikä sitä ikinä muista hommata lisää. Ja se on laastari. Ihmettelen kuitenkin suuresti minne ne katoavat, sillä ei meillä nyt niinkään haavoja tule, eikä niitä roskiinkaan ole laitettu. Onko meillä joku, joka syö niitä, vai minne ihmeeseen tässä talossa aina kaikki laastarin joutuu. Tämä tuli taas kerran todistettua, kun aloin pakkailla reissuun tarvittavia ensiapuvälineitä mukaan. Kyllä, minä otan aina, ja korostan AINA mukaan kaiken varalle, sidostarpeet, laastarit, ja lääkerepertuaarin, sillä olen karvaasti elämässäni oppinut, että kun niitä ei ole mukana niitä sitten ainakin tarvittaisiin ja minä en pidä pahana,että kannan kaiken käyttämättä takaisin, kuin se että laukataan ympäri saarta etsimässä auki olevaa apteekkia josta voisi ostaa edes jotain vammaan/oloon helpottavaa. 

Varmuus ennen kaikkea. Hyvää torstaipäivää! 

Kaaoshuone

Kuulostaako tutulta? Jokapaikassa lojuu tavaroita ja ystäväsi tulee kylään. Mitä teet? Huitaiset koko komeuden aina lehdistä, puolipitoisiin vaatteisiin jotka sattuvat juuri silloin lojumaan harvinaisen ympäri asuntoa siihen yhteen huoneeseen, jossa on jo ainakin kolme samanlaista kasaa. Samaan aikaan ihmettelet minne pesukone on hukannut yhden lempipaitasi, suurimman osan sukkiasi ja entäs missä se viikko kaksi sitten tullut lehti mahtaa olla. Tämän huoneen ovi on aina kiinni ja koska se on kiinni sen voi unohtaa.

Tämä aihe tuli mieleeni kun aloitin talviloman siivouksen merkeissä ja satuin avaamaan tämän huoneen oven.
Ensireaktiona hyvin raskas huokaus jota seurasi täys toivottomuus. Ei tuosta tule ikinä valmista.
Ja jälleen kerran sitä ihailee niitä sisustuslehtien, mainoksien ja muiden aikaansaamaa harmoniaa siitä,että "jokaisella tavaralla on oma paikkansa" Yeah, right! Ikeakaan ei voi auttaa paatuneeseen kasa/keko/läjä ihmiseen.

Ehkä otan, tuosta yhden lehden ja heittäydyn jossakin tuolla alla piileskelevään sohvaan lukemaan sitä. Tai sitten vain siirrän koko komeutta hieman jotta näyttää paremmalta. Ja laitan oven kiinni.