Prinsessoja ja astronautteja

Kaarlen tyttäret ovat nyt rouviksi saateltu. Lehtien ja median märehtiminen pukuloistosta ja muista kommelluksista jopa bileiksikin jossain tituleerattujen häiden jatkoilla on huvittavaa. Jopa mauttomuuden rajoja hipovaa.

Siitä tuli mieleeni,että on se vaan onni jos saa olla tavallinen tallaaja. Vai mitä pitäisitte jos jopa sinun nauramistasi häissäsi arvosteltaisiin tähän tyyliin.
"Näin onnelliselta Madeleine näytti jatkoilla! "

On sanomattakin nyt varmasti selvää,että jokainen naimisiin mennyt näyttää tuossa vaiheessa onnelliselta. Mutta että ihan näin onnellinen. Huh huh. Saatika Madeleinen tupakoinnista nousi kova kohu. Hyvänen aika hänhän on kosmopoliitti nuori nainen, ei hänen nyt varmasti tarvitse siihen lupaa Kallelta tai Silvialta pyydellä. Etikettihän toki kuuluu hänen elämäänsä niin kauan kuin hän elää, mutta tuolloin juhlittiin suljetuin ovin. Hän ei tupakoinut siis virallisen osuuden aikana ja näin ollen myön hänen korkeutensa saa tupakoida vapaa-ajallaan. 

Eniten minua kuitenkin kuohuttaa Estellen ympärillä ollut kuhina. Hän on seurattu pikkuneiti, mutta nämä ovat nyt täti Madeleinen häät. Josko kuitenkin annettaisiin nyt tädille se huomio. Tätä pikkupilttiä on seurattu jo ihan riittämiin jokaisessa edustustilaisuudessa minne hän on päässyt. Ei tuo pikkuprinsessa nyt kuitenkaan Ruotsin ainoa lapsi ole, vaikka siltä se vaikuttaakin. Jokainen sylistä syliin siirtyminen kun oli raportoitu liki kellon tarkkuudella. 

Olisi kammottavaa elää elämää jossa jokaikistä pienenpientäkin yksityiskohtaa vahdittaisiin haukan lailla. 

Ja mitä niihin asuihin tulee. Savu mediassa hälvenee viikossa. Mutta koskaan ei pääty keskustelu kummalla sisaruksista nyt oli se kaunein hääpuku. Molemmilla oli kauniit, heille hyvin sopivat ja makunsa mukaiset. Kuten ovat sisaruksetkin. Vertailu jatkuu, mutta minun mielipiteeni on, että molemmat ovat yhtä kauniita. Kauniit puvut, komeat miehet. Molemmilla omantyylisensä juhla. Vikkanin rooli on isompi, hänen häissään se siis näkyi enemmän kuin Madden. 

Seuraavaksi odotellaan koska on veljen vuoro. Sen puvun tietävät kaikki jo ennenstään.

Saippuakuplia alkavaan viikkoon! 

Hetki ennen yötöntä yötä.

Näin iltavuorosta kotiin ajellessa saa joka ilta ihailla huikeita auringonlaskuja ja mahtavia pilviä.

Eilen taivas oli horisontissa uskomattoman kauniin värinen. Purppuraa, tummaa liilaa ja oranssia hehkua kohdalla jossa aurinko vielä kajasti hehkua taivaalle. Siinä ajaessa sitä havahtuu, että totta tosiaan juhannus kolkuttelee ovelle. Tänäkin juhannuksena ajattelin valvoa niin kauan kuin silmät suinkin auki pysyvät. 

Mökillä, saunan edessä aukeaa huikea näkymä. Lampi on useimmiten peilityyni. Joutsen pariskunta lipuu arvokkaasti kohti omaa pesäänsä ja tiirojen mekastus on vaihtunut käen kukkumiseen. Vesikirput sinkoilevat vedenpinnalla ja siellä täällä kalat hyppivät napsien niitä suihinsa. On hetki jolloin mikään mahti maailmassa ei voi rikkoa sitä hiljaista rauhaa mitä luonto viestii. Siinä ei haittaa hyttysen pistot, eikä kutina. Siinä istuu ihmetellen kaikkea kauneutta ympärillään.  Vaikka tämä maa on jatkuvassa myllerryksessä milloin mistäkin sote/vero/lama keskusteluista kukaan tuskin voi väittää, että se ei olisi kaunis. Kaunein mitä me tiedämme. Jokaisen meistä oikeus on tallustaa tämän uskomattoman kauniin maan kaduilla, metsissä, järvien rannoilla ja soilla. Melkeimpä missä ikinä haluammekaan. Ja luonto, onhan se vieläkin puhdas. Vai tiedätkö jotain ihanampaa tuoksua, kuin metsä sateen jälkeen?

Yötön yö, tuo jokavuosi eteemme sen, minkä vuoksi tätä maata on syytä rakastaa. Ja jos sataa rakeita. sekin kuuluu meillä täällä asiaan. Kirmataan sekaan, kiljutaan ja napataan käteen. Ja jos on tyyntä ja tyventä, hiljennytään sen kauneuden eteen. Yö, joka ei pääty ennenkuin auringon valo jälleen kajastaa. 

Jaksetaan vielä hetki ja sitten se on jälleen täällä. Yksi Suomen kauneimmista hetkistä! 

Aurinkoista viikonloppua!

Helteiden hellimä

Säästä ja varsinkin helteistä ollaan kahtamieltä. Toiset ovat sitä mieltä,että valkoihoisen ihmisen ihanne ulkolämpötila pysyttelee visusti 20 asteen tuntumassa ja toiset ovat sitä mieltä,että antaa paistaa vaikka sitten se kuuluisa 30 astetta.

Aurinkorasvaa kuluu ja nahka grillaantuu. Itselläni ei ole tapana juuri kuumasta valittaa. Kylmästä kylläkin. Vilukissaksi lukeutuvana rakastan päiviä kun saan kuten nytkin hillua bikinit ja shortsit jalassa. Ei puhettakaan, että se minua millään muotoa haittaisi. Pidän huolta, että juon riittävästi natriumpitoista vissyä ja syön suolaista aika-ajoin ja heittäydyn onnellinen hymy naamalla aurinkotuoliin. Aaaaah!

Inkkari kesä on tuloillaan, haluttiin tai ei. Minulle se on nautinto,toisille järkytys.

Mennään ostaan jätskiä, juodaan ja muistetaan rasvata niin elämä möllykän kanssa on helpompaa!

Lisää aurinkoisia päiviä viikkoonne!

Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.

Aivan jokainen meistä muistaa nuo säkeet. Kuinka niitä ensin ala-asteella laulettiin mukana täysin palkein ja yläasteella hädin tuskin huulia liikutellen. Ja näin sitten kun niistä kouluista on aikaa sen parikymmentä vuotta sitä ajattelee aina lämmöllä kun kuulee nuo säkeet.
Se tiesi kirmaamista kesään. Se tiesi voikukkaseppeleitä, ystäviä, naurua, ja iloa. Se tiesi vapautta.
Kesälomat loppuivat, ja tuli kesätyö. Aamuheräämisiä, väsyneisyyttä, rutiineja. Se tiesi aikuisuuden kolkuttavan ovelle. Se antoi ymmärtää, että lapsuuden kesät, olisivat poissa. Ikuisesti.

Kun nyt kuljin lenkillä ja katselin iloisia nuoria valkoiset lakit kutreilla ja puvuntakit siististi harteilla mietin, että taas yhdet ihmistaimet ovat kasvaneet aikuisuuteen. Lapsuuden onnelliset kesät päättyvät. Alkaa aikuisuus, jossa on kiire, jossa on tavoitteet ja normit. Jossa aikaa onnellisuuteen ja sen vaalimiseen on vähän.

Mitäpä jos palataan tänä kesänä yhdessä lapsuuteen. Nauretaan silmät kyynelissä, voikukkaseppeleet kutreilla niin, että mahanpohjaa kipristää. Ollaan onnellisia, ollaan vapaita, kunnes arki meidät jälleen mukanaan vie, kohti aikuisen ihmisen normaalia elämää.

Kaunista viikkoa, ja mitä parahinta kesää! :)