Ihan ensinnä anteeksi, etten ole aikaan saanut mitään tänne kirjoitettua. Elämä on ollut jossain määrin kaikkialla muualla. Mutta korjataanpas tilanne hetimiten.
Tämä minimalistinen ajattelutapa on sinänsä minun sisimmässäni jo vanha juttu. Olen aina tarvinnut ympärilleni tilaa hengittää. Tarkoitan tällä kotini tilaa. Minulle riittää sänky, ruoka pöytä ja sohva. En esimerkiksi vuoden 2005 jälkeen ole omistanut lainkaan kirjahyllyä, avohyllyjä tai muita siihen tarkoitukseen olevia säilytystiloja.
Hyvin olen toimeen tullut. Ainoa taso, mitä olen tuon jälkeen omistanut on TV-taso. Oli hetki,ettei ollut edes sitä. Meillä on tällähetkellä. Kaksi sohvaa. Ruokapöytä ja kaksi tv-tasoa ja se sänky sekä yöpöydät. Ei mitään muuta, mutta kiinteitä kalusteita on PALJON ja niissä sitä romua sitten riittää.
Mikäli koti tungetaan turvoksiin saakka tavaraa siellä liikkuminen on hankalaa ja siellä oleminen samalla tapaa. Väistelet tavaroita, potkaiset varpaat milloin mihinkin, kolhit pääsi hyllyihin jne. Jotkut ihmiset voivat aivan hyvin elää näin, enkä siitä ketään moiti. Oma elämäntyyli on vain ollut aina tälläinen väljä. Sitten heräsin tähän sisälläni vellovaan tunteeseen,että täällä jokaisessa kaapissa ja komerossa on sellainen kaaostila, ettei mitään määrää. Mistään ei löydy mitään ja siivoaminen alkaa sillä,että suorastaan raivaat esiin tyhjää tilaa. Ja sama alkaa alusta kun lopetat toisaalla. Päätin, että sen on loputtava mutta miten saisin koko homman alkuun.
Tähän tuli sitten apuun se kuuluisa Google. Sieltä löysin inspiraation Keep it simple nimisestä blogista ja sitä lähdin hakemaan tänne omaan kotiin.
Aloitin eilen omasta vaatekaapista, jotta näkisin kuinka asia lähtisi sujumaan. Tyhjensin koko helahoidon ja aloitin. Olihan siinä haaste. Koska jokaisen vaatteen kohdalla oli se tunne nimeltä mutta kun. Jep. Tunne on tässä asiassa vaikein juttu. Kun sitten ajattelin asiaa siten,että jokaisen vaatteen kohdalla kysyin mielessäni, tarvitsenko minä, koska olen käyttänyt viimeksi, olenko tarvinnut alkoi homma rullata. Mutta kun tunteelle sanoin,että se saa uuden mahdollisuuden toisaalla, vaikka minä olen saanut tämän äidiltä, vaikka minä olen ostanut tämän sieltä, vaikka minä kuitenkin tästä tykkään. Ei. Ne kuuluvat nyt pois kaapistani. Syy. Koska en niitä pidä. Tai pidän äärettömän harvoin. Kauniskaan vaate ei ole kaunis kaapissa. Ja niin sain parissa tunnissa takaisin kaappiini vaatteet joita käytän, joissa viihdyn ja joita on juuri sellainen määrä,että ne eivät siellä vanu turhaan. Helpottavaa. Suorastaan puhdistunut olo. Ihailin kaappia kauan. Minä pystyin siihen.
Kokeile, pystytkö sinä. Tyhjä tila vaikka vain yksi hylly antaa selkeyttä ajatteluun. Ja on vain kaksi tapaa tehtä tämä.
Aloittaa ja jatkaa. Ei tavoitteellisesti, eikä pakolla. Vaan jatkamalla vain siitä mihin viimeksi jäit. Seuraavaksi, minä siivoan kaapin joissa on vähän kaikkea. Katsotaan kuinka siinä käy.
