sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kulttuuria kerrakseen.

     En ole järin kultturelli ihminen, vaikka pidän esittävästä taiteesta kyllä. Sattuipa nyt kuitenkin sitten niin, että työkaverini kanssa päätimme noin pari viikkoa sitten, että nyt nämä lähtee teatteriin yksissä naisin. 
Toki olen käynyt teatterissa lapsena montakin kertaa. Lähes joka kesä piti päästä Pyynikin teatteriin ja joitakin näytöksiä myös Tampereen työväenteatterissakin on tullut nähtyä. Mutta pitemmittä alku puheitta sitten eilisen.

Olimme siis katsomassa Jarkko Tammisen, tämän kuuluisan Suomalaisen imitaattorin Shown, Stars. Jarkko esittää tässä Laura Voutilaisen kanssa yli 40 eri hahmoa. Kotimaisista ulkomaisiin. Laurakin 15.  ALoitetaan kuitenkin Jarkosta. Hahmoista löytyi aina urheilijoista artisteihin, näyttelijöistä politikkoihin ja olihan siellä toki kolme viimeisintä presidenttiämmekin edustettuna. Litmasesta Mika Saloon, Aira Samuliinista Jorma Uotiseen, Arttu Wiskarista Vesa-Matti Loiriin- Gunnareihin ja Andrea Bocelliin, tottakai Cheek vielä loppuhuipennukseen. Mukana oli Andyä, Michaelia, Paula Koivuniemeä, Kimi Räikköstä, Matti Nykästä, ja paljon, paljon muuta. Lainkaan en siis ihmettele, että alusta saakka tämä loistava esiintyjä on loppuunmyydyille penkkiriveille saanut esiintyä. Ja näemmä, 13 jäljellä olevaakin esitystä ovat kaikki loppuun myytyjä. Eikä suotta. Hän ottaa yleisön mukaansa mitä uskomattomimmilla sovituksillaan, vai mitä sanotte J. Karjalaisen mennyt mies kappaleesta jota voi laulaa iha millä tahansa sanoilla, kun sävel on kerran tiedosssa. Hän näytti tämän meille, ja arvaat lopun. Yleisö nauraa vedet silmissä ja ablodit olivat taas päätä huimaavat.

Laura sitten. En ole tienny aiemmin kuinka hyvä näyttelijä sekä tanssija ja koomikko hänessä piilee. Äänestä, nyt tuskin tarvitsee sanoa mitään. Jokainen, joka hänet on livenä kuullut, tietää mihin Laura pystyy. Miehensä istui syystäkin tyytyväisenä katsomossa nauraen ja hirnuen vaimolleen. Lauran hahmot eivät kalvenneet missään nimessä. Madonnasta, Haloo Helsinkiin, Crista Siegfriedistä, Jippuun, Celine Dion, ja Duetto tämän Andrean Bocellin kanssa sai jokaikisen ihokarvani nousemaan pystyyn ja suosionosoitukset tuon jälkeen olivat kertakaikkiaan mahtavat. Koska kun tämä kappale loppui asiaan kuuluvalla mahtavalla ääniskaalalla molemmilta mahtavilta artisteilta sali mykistyi täysin. Yleisö tuijotti haltioituneena näitä kahta nuorta tähteä. Mikä ääni, mikä karisma, mikä voima ja tunnetila. huh huh. 

Olisi mukava sanoa, että menkää ihmeessä itse katsomaan sillä tämä teidän on nähtävä. Se on nauruhermoja otteessaan pitävä alusta loppuun, mutta koska nämä ovat loppuunmyytyjä... valitettavasti voin todeta, että toivon hänen lähtevän kiertämään Suomea, kuten hän on sanonut, että mikäli tämä menee hyvin näin käy. Ja nyt todellakin näyttää siltä, että parempaan ei pysty jos salit on joka esityksessä tupaten täynnä. Jos Jarkko lähtee kiertämään, ole valmiina nappaamaan lippusi. Lupaan, ettette tule pettymään.

Tälläistä kulttuuria tähän sunnuntaihin. 

Huomenna voisin kirjoitella vähän neuloosistani :) 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti